Nykytilanteessa inflaatio todellakin on velallisen ystävä

Kesällä keskustelu euroalueen inflaatioriskeistä sai uutta vauhtia Suomessa presidentti Niinistön varoitettua siitä, että euroalueen kriisiin tullaan ehkä yrittämään ratkaisua inflaatiota kiihdyttävällä rahan painamisella. Olen kirjoittanut tästä riskistä aikaisemmin tässä. Onko inflaation kiihtyminen sitten velallisen kannalta hyvä asia? Perinteinen talouden oppikirjojen vastaus on, että odottamaton inflaation kiihtyminen antaa tilapäistä lohtua, mutta inflaatio-odotusten noustessa korotkin nousevat jopa inflaatiota enemmän. Nykytilanteessa, jossa nimelliskorkojen laskua rajoittaa nollataso, inflaation antama hyöty velalliselle voi kuitenkin olla merkittävämpi.

On luonnollista, että inflaation kiihtyessä sijoittajat vaativat kompensaatiota nostamalla korkovaatimuksiaan. Korkean inflaation talouksissa inflaatio syö velan reaaliarvoa, mutta velalliset eivät tästä hyödy, koska noussutta inflaatiota kompensoidaan korkeammilla koroilla. Reaalikorot pikemminkin nousevat, jos ei luoteta, että keskuspankki pitää inflaatiota alhaisena. Sijoittajat eivät korota korkovaatimuksiaan ainoastaan korkeamman odotetun inflaation verran, vaan haluavat lisäksi korvausta inflaation epävarmuudesta. Inflaation kiihtyessä korot siten nousevat enemmän kuin inflaatio, mikä tekee lainanottamisesta korkean inflaation taloudessa reaalisesti kalliimpaa.

Normaalitilanteesta velanottaja hyötyy siten vain odottamattomasta inflaatiosta. Jos inflaatio kiihtyy sen jälkeen kun koroista on sovittu, velallinen hyötyy inflaation nakertaessa lainan reaaliarvoa koron heijastaessa alhaisempia inflaatio-odotuksia. Näin ollen inflaation kiihtymisestä hyötyisi ensisijaisesti lainanottaja, jonka korot on kiinnitetty pitkäksi aikaa kiinteäkorkoisella lainalla tai korkosuojauksella. Tyypillinen suomalainen asuntovelallinen, jonka lainan korko on sidottu euriborkorkoihin, ei siten inflaation kiihtymisestä paljoakaan hyötyisi. Korkojen tarkastuksen yhteydessä seuraavan vuoden kuluessa olisi perusteltua olettaa, että korkoja nostettaisiin korkeampaa inflaatiota vastaavalle tasolle.

Nyt eletään kuitenkin maailmantalouden ongelmien ja erityisesti euroalueen kriisin vuoksi poikkeusaikoja. Lyhyimmät euriborkorot ovat painuneet lähes nollaan. Paineet korkojen laskuun ovat vahvat, kun säästämishalukkuus selkeästi ylittää luotettavina lainanottajina pidettyjen tahojen velanottohalukkuuden. Turvallisimpina pidettyjen sijoitusten (kuten Saksan valtion lyhyiden lainojen) korot ovat siten jopa painuneet hivenen negatiiviselle puolelle. Merkittävästi negatiivisia korkoja on kuitenkin vaikeaa nähdä, koska vaihtoehtona on pitää käteistä, jonka korko on aina nolla.

Nyt eletään siis käytännössä tilanteessa, jossa korot eivät ole tasapainotasolla, koska nollarajoite estää korkoja laskemasta. Ainoa tapa saada reaalikorot laskemaan tasapainotasolle, mitä tarvittaisiin talouden elvyttämiseen, olisi siten inflaation kiihtyminen. Juuri tässä tilanteessa inflaation kiihtymisestä voi siten olla velallisille pysyvämpää hyötyä. Toki jonakin päivänä tämä kostautuisi taloustilanteen normalisoiduttua, jolloin heikentynyt luottamus EKP:hen inflaation vartijana heijastuisi todennäköisesti korkeampina reaalikorkoina.