Mistä espanjalaispankkien pääomitustarve yhtäkkiä ilmestyi?

Roger Wessman

Äkillinen tarve pääomittaa espanjalaisia pankkeja jopa 100 miljardilla on herättänyt monta kysymystä. Mistä ihmeestä valtava pääomitustarve on yhtäkkiä ilmestynyt, kun viime vuoden stressitestien osoittama pääomavaje oli jo hoidossa? Jos tilanne muutamassa kuukaudessa voi heikentyä näin dramaattisesti, miten paljon pääomitustarve voi kasvaa seuraavien vuosien aikana? Voiko vastaavanlaisia pääomitustarpeita yhtäkkiä löytyä myös esimerkiksi Italiasta? Rauhoittava vastaus on, että äkillinen pääomitustarve heijastaa ensi sijassa Espanjan hallituksen valmiutta siivota pankkikenttää, ja siten todellakin on erityistapaus, joka tuskin tässä mittakaavassa toistuu Espanjassa tai muualla.

Espanjalaisten pankkien ongelmat maan kiinteistökuplan jäljiltä ovat olleet jo kauan tiedossa. Erilaisia arvioita tappioiden suuruudesta on liikkunut jo pitkään, mutta arviot ovat epävarmoja, koska ne ovat tulevaisuuden ennusteita. Arviot ovat ennusteita siitä kuinka hyvin velkojat pystyvät velkojaan tulevaisuudessa hoitamaan, ja millä arvoilla pankit saavat ongelmatapauksissa vakuutena olevat kiinteistöt realisoitua. Italiassa vastaava kiinteistökuplaa ei ole ollut, joten vaikka talouden taantuma koettelee italialaisia velallisiakin, mitään syytä pelätä vastaavanlaisia ongelmia ei ole.

Jos ongelma on ollut kauan tiedossa, niin miksi viime syksyn stressitestien arvio pääomitustarpeesta oli hyvin toisenlainen kuin nyt tehtävä? Eroa ei voi selittää ongelmaluottojen kasvulla. Ongelmaluottojen määrä toki kasvaa kuukausi kuukaudelta, mutta vuodenvaihteesta ongelmaluottojen määrä on kasvanut ”vain” 13 miljardilla. Tämä ei millään riitä selittämään paisunutta pääomatarvetta. Ensinnäkin stressitesteistä jo oletettiin luottotappioiden kasvua. Lisäksi on hyvä muistaa, että ongelmaluotto ei ole sama kuin luottotappio. Osassa ongelmatapauksista velallinen pystyy maksamaan ainakin osan luotosta takaisin, ja lainan vakuuden kautta pankit saavat osan rahoistaan takaisin.

Alkuvuoden kiihtynyt lasku kiinteistömarkkinoilla ei myöskään selitä tarpeita. Stressitesteissä oletettiin asuntojen hintojen tippuvan 22 prosenttia vuoden lopun 2010 tasoilta tämän vuoden loppuun mennessä. Viimeisten tilastojen mukaan asuntojen hinnat olivat toukokuussa 15 prosenttia alle vuoden 2010 lopun tasojen.

Syy pääomatarpeen äkilliseen nousuun on ensi sijassa se, että Espanjan uusi hallitus halusi varmistaa että pankit todellakin ovat varautuneet pahimpaan mahdolliseen skenaarioon. Pankkeja pakotettiin alkuvuonna mm. tekemään suurempia varauksia ongelmaluotoista, sekä  kirjaamaan ennakkoon 7 prosentin ylimääräisen varauksen myös niistä kiinteistöluotoista, joiden kohdalla ei toistaiseksi ole ollut ongelmia. Kaiken kaikkiaan näillä toimilla pankkien pääomatarve nousi 53,8 miljardilla eurolla.

Uusien sääntöjen jyrkyydestä kertoo se, että jos ongelmaluoton vakuutena on rakentamaton maa, piti pankkien nyt tehdä 80 prosentin alaskirjaus (aikaisemmasta 33 prosentista). Toki rakennusmaata on kiinteistökuplan jälkeen vaikeata myydä, joten varautumista rajuihin tappioihin on perusteltya tehdä. Kovin paljon tilaa uusiin alaskirjauksiin tämä ei jätä.

Tiukentuneet vaatimukset eivät tähän jääneet. Kun Bankia oli pakotettu hakemaan apua pääomatarpeen kattamiseen tämän pankin kohdalla tehtiin vielä tiukempi varautuminen mahdollisiin ongelmiin, joka vielä tuplasi pääomatarpeen. Nyt samanlaista harjoitusta tehdään muidenkin pankkien kohdalla.

Riittääkö nämä varaukset ja pääomitukset? Vain tulevaisuus näyttää. Tämä riippuu tietysti siitä kuinka syväksi Espanjan talouden kriisi kehittyy. Aika synkkään kehitykseen ollaan nyt varauduttu.