Miksi Kreikalla on vielä merkitystä osa II

Kreikassa poliittinen sekasorto on kasvattanut riskiä Kreikan ajautumisesta ulos euroalueesta. Toki kreikkalaisten valtaenemmistö haluaa pysyä euroalueella, mutta vastustaa niitä toimia, joita Kreikan rahoittajat vaativat jatkaakseen Kreikan rahoittamisen. Jos kreikkalaiset pysyvät tällä linjallaan, rahoittajien kärsivällisyys todennäköisesti loppuu pian ja Kreikka ajautuisi eurosta, kuten kuvailin viime kesänä tässä. Vaikka Kreikan lähdön suora vaikutus olisikin verrattain mitätön, on syytä varautua siihen, että myllerrys markkinoilla tässä tilanteessa yhä kärjistyisi.

Kehitys Kreikassa on selkeästi painanut markkinoita jo viime viikkoina. Sijoittajien rahat ovat jälleen valuneet turvaan Saksan valtionlainoihin, velkamaiden valtionlainojen korot ovat nousseet ja osakemarkkinat tippuneet. Toiveikkaimmat toteavat, että kaikki ovat jo varautuneet Kreikan lähtöön, ja lähtö voisi tuottaa sijoitusmarkkinoille jopa helpotusta. Samanlainen keskustelu käytiin viime kesänä, jolloin valmistauduttiin Kreikan valtionlainojen alaskirjauksiin. Vaikka markkinat olivat jo vahvasti hinnoitelleet Kreikan konkurssia, lopullinen päätös heinäkuussa sai kuitenkin kriisin leviämään.

Suurimpana ongelmana ei ole se, että Kreikan lähtö aiheuttaisi luottotappioita Kreikan velkojile. Euroopan finanssilaitokset jo ovat pitkälti kirjanneet Kreikka-saatavat menetetyiksi viimeistään kevään velkajärjestelyn yhteydessä. Kuten kirjoitin syksyllä, finanssikriisin tarttuminen on psykologiaa ei matematiikkaa. Kun viime vuonna ruvettiin puuhailemaan Kreikan valtionlainojen alaskirjauksia, ongelmana oli, että tämä sai sijoittajia kyseenalaistamaan muiden euroalueen kriisimaiden valtionlainojen turvallisuutta. Nyt kaikki ovat jo tiedostaneet, että valtionlainasijoituksista voi tulla tappioita euroalueella. Tältä osin Kreikan lähtö ei aiheuttaisi merkittävää muutosta. Uusi käänne olisi, että tallettajatkin menettäisivät rahojaan. Kreikkalaiset pankit, jotka nyt ovat Euroopan keskuspankin rahoituksen varassa, eivät enää saisi rahoitusta EKP:sta, jolloin pikaisesti oltaisiin tilanteessa, jossa niiltä loppuisivat eurot. Joko rahoja menetetään Kreikan pankkien ajautuessa konkurssiin, tai sitten talletusten vaihtuessa euroista uuteen heikompaan kreikkalaiseen valuuttaan. Voidaan vain arvata, minkälaisen reaktion tällaisen uutisen leviäminen saisi aikaan Italiassa ja Espanjassa, kun alettaisiin spekuloida sitä, missä muissa maissa tallettajat voivat menettää rahojaan.

Lisäksi Kreikan lähtö tarkoittaisi, että myös julkiset velkojat kirjaisivat nyt ensimmäisen kerran luottotappioita. Suurin isku tulisi Euroopan keskuspankille, joka ei osallistunut valtionlainojen velkajärjestelyyn. Euroopan keskuspankkijärjestelmällä on arviolta vajaat 150 miljardia saatavia Kreikasta. Vaikka tämä on valtava summa, EKP kuitenkin tällaisen tappion kestää. Poliittinen keskustelu tukitoimien riskistä myös kiihtyisi, kun EKP ja muut Kreikan julkiset rahoittajat kärsisivät tappioita.

EKP:n saatavat voivat vielä kasvaa merkittävästi, jos talletuspako kreikkalaisista pankeista kiihtyy. Kreikkalaisia varoitellaan ennen vaaleja siitä, että ne menettävät talletetut euronsa, jos Kreikka ei pysy eurossa. Kreikkalaisten pankkien ainoa mahdollisuus rahoittaa talletuspako on kasvattaa lainanottoa EKP:lta. Keskeinen kysymys on, kuinka kauan EKP on valmis katsomaan kreikkalaisten pankkien kasvavaa lainanottoa? Kärsivällisyys voi talletuspaon kiihtyessä loppua jo ennen kun Kreikka ehtii käydä uudet vaalit – jolloin Kreikan rahoitusjärjestelmästä urot voivat loppua varsin piankin.

Euroalueen tilannetta toki saataisiin mitä todennäköisimmin hallintaan EKP:n kasvavilla tukioperaatioilla, aivan kuten viime syksyn kärjistyvää kriisiä.. EKP:lla ei tässä tilanteessa olisi mitään vaihtoehtoa: eurojärjestelmä kestää Kreikan ajautumisen kaaokseen, Espanjan ja Italian ajautumista se ei kestäisi. On syytä varautua levottomuuteen markkinoilla ennen kuin savu laskeutuu.