Kotitalouksien velkaantumista yhtä aikaa kannustetaan ja halutaan rajoittaa

Pasi Sorjonen

Suomen hallitus on huolestunut siitä, että kotitalouksilla on liikaa velkaa. Niinpä on ehdotettu, että asuntolainalle pitää asettaa yläraja. Samaan aikaan hallitus on aikeissa korottaa  asuntokaupasta maksettavaa varainsiirtoveroa, joka puolestaan luo entistä suuremmat kannustimet velkaantumiselle. Pitäisikö mieluummin toimia toisin päin? Rajoitusten sijaan ylivelkaantumisen kannusteita pitäisi purkaa. Pitäisikö varainsiirtovero itse asiassa poistaa kokonaan, koska se haittaa sekä asuntomarkkinoiden että työmarkkinoiden sujuvaa toimintaa.

Maalaisjärki sanoo, että ei pidä ottaa liian suurta asuntolainaa. Pitää jättää pelivaraa, että pystyy hoitamaan lainansa myös selvästi nykyistä korkeammilla koroilla. Näistä neuvoista on helppo olla samaa mieltä. Näin myös pankit neuvovat asiakkaitaan. Jos varainsiirtoveroa ei olisi lainkaan, luettelo jatkuisi vielä ohjeella vaihtaa asuntoa aina silloin, kun asumisen tarpeet muuttuvat, vaikka joka vuosi. Lista jatkuisi myös vinkillä muuttaa tarvittaessa työn perässä toiselle paikkakunnalle. Varainsiirtovero muuttaa kuitenkin oleellisesti näiden hyvien neuvojen mielekkyyttä.

Suomalaisen keskimääräinen kuukausipalkka on hieman runsaat 3100 euroa, josta jää nettona käteen 2200 euroa (luvut ovat Veronmaksajien keskusliitosta). Esimerkiksi 200 000- 500 000 euron asuntohinnoilla varainsiirtoveron maksamiseen pitää käyttää ainakin 1½ ja jopa 4 kokonaista kuukausipalkkaa. Omakotitaloa ostettaessa vero voi olla vielä paljon suurempi, sillä kiinteistön osalta varainsiirtovero on 4 prosenttia kauppahinnasta. Tällaiset verot tekevät aikamoisen loven kenen tahansa vuosittaisiin tuloihin, niinpä verojen maksu rahoitetaan luultavasti ottamalla enemmän velkaa. Suurempi velka rajoittaa kulutusmahdollisuuksia myöhemmin.

Kun vaihtaa asuntoa, varainsiirtovero maksetaan aina asunnon kauppahinnan mukaan. Sillä ei ole merkitystä, kuinka paljon hankittu asunto on entistä kalliimpi (tai halvempi). Edellisestä asuntokaupasta maksettua veroa ei hyvitetä. Sen vuoksi järjestelmä kannustaa vaihtamaan asuntoa mahdollisimman harvoin. Koska ensiasunnon ostajan ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa lainkaan, järjestelmä kannustaa ostamaan heti niin suuren asunnon, että sillä pärjää koko loppuelämänsä. Vastaavasti eläkeiän koittaessa ei ole kannustinta vaihtaa pienempään asuntoon – miksi maksaisi siitä ilosta muutaman kuukauden eläkkeensä. Ja miksi muuttaa työn perässä kasvukeskukseen, kun siellä asunnot ovat muutenkin kalliita, ja vielä tulee muutaman kuukausipalkan suuruiset verot maksettavaksi kaiken päälle.

Varainsiirtovero on omituinen jäänne – kaupankäyntivero omistusasumiselle. Miksi haluamme rangaista suomalaisia siitä, että he haluavat asua itseään parhaiten miellyttävällä tavalla – juuri silloinhan he ovat onnellisempia sekä myös innovatiivisempia ja tuottavampia omissa töissään? Tällainen vero voitaisiin joko poistaa kokonaan tai se voisi määräytyä toisella tavalla. Esimerkiksi edellisestä asunnosta maksettu vero voitaisiin hyvittää seuraavan asunnon oston yhteydessä. Näin vero tulisi aina maksetuksi viimeisen asunnon kauppahinnan mukaan. Nykymuodossaan varainsiirtovero on vain keino kerätä rahaa valtiolle pieneltä joukolta ihmisiä ja haitta asuntomarkkinoiden toiminnalle.  Jos valtiontalous ei anna myöden varainsiirtoveron poistolle, poistetaan se silti, mutta vähennetään vastaavalla summalla omistusasumisen korkovähennysoikeutta.

 Tänään on muuten julkaistu uudet tiedot asuntolainan hoitokyvystä. Ne löytyvät täältä.