Inflaatiopelot heränneet henkiin

2012-01-23 16:21 | Roger Wessman

Viime vuonna inflaatio ylitti kirkkaasti Euroopan Keskuspankin (EKP:n) vajaan kahden prosentin tavoitteen niin Suomessa kuin euroalueella keskimäärin. Tästä huolimatta EKP on viimeisen kuukauden aikana höllentänyt rahahanoja ja kasvattanut rahan määrää sadoilla miljardeilla euroilla.

Näillä toimilla on selkeästi inflaatiota vahvistava vaikutus. Hintapaineet nousevat, kun lisääntynyt rahan määrä kasvattaa tavaroiden ja palveluiden kysyntää. Toimet ovat myös omiaan heikentämään euroa nostaen siten tuontitavaroiden hintoja. Ei ole yllättävää, että finanssimarkkinoilla inflaatio-odotukset ovat nousseet: inflaatioswapit, joilla voi suojautua inflaation kiihtymistä vastaan hinnoittelevat nyt lähes puoli prosenttiyksikköä korkeampaa inflaatiota seuraavan 10 vuoden aikana kuin marraskuussa.

Tämä ei tarkoita sitä, että EKP olisi nyt toiminut inflaatiotavoitteen vastaisesti. Ilman joulukuun toimia inflaatio olisi mitä todennäköisimmin painunut selkeästi alle tavoitteen. Inflaatio reagoi talouskasvuun viiveellä. Viime vuonna alkanut euroalueen talouskasvun hidastuminen painaa siten inflaatiota alaspäin tänä vuonna. Inflaatioswappien hinnoittelema inflaatio seuraavalle viidelle vuodelle onkin nyt EKP:n kahden prosentin inflaatiotavoitteen katon tuntumassa.

EKP:n suurena haasteena on kuitenkin mitoittaa toimet oikein. On hyvin vaikeata arvioida, miten poikkeukselliset toimet näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa vaikuttavat. Rahahanojen löysentäminen vaikuttaa talouskasvuun ja inflaatioon merkittävällä viiveellä. Voidaan sanoa, että rahapolitiikan hoitaminen on kuin ohjaisi autoa joka kääntyy puolitoista vuotta se jälkeen kun rattia on käännetty. Riskinä siten on, että nyt höllennetään liiankin rajusi ja inflaatio ylittääkin tavoitteen.

Liiallista rahapoliittista keventämistä voidaan toki korjata kiristämällä rahapolitiikkaa. Tällöin inflaatiotavoitteen ylittyminen jäisi tilapäiseksi. Suomalaisesta näkökulmasta ongelmana on silti se, että EKP:n tavoitteena on pitää alueen inflaatio keskimäärin alle kahden prosentin. Euroalueen taloudet ovat kuitenkin hyvin erilaisessa tilanteessa. Alijäämämaissa on tarvetta parantaa kilpailukykyä pitämällä kustannusten nousua keskiarvon alapuolella. Jotta inflaatiotavoite keskimäärin saavutettaisiin, toisissa maissa inflaation on siten ylitettävä tavoite. Tämä koskee erityisesti Saksaa mutta myös Suomea. Keskimäärin sopiva korkojen taso on euroalueen vahvemmille talouksille vääjäämättä liian alhainen. Espanjassa on yli kahdenkymmenen prosentin työttömien armeija, joka vuosikausiksi rajoittaa riskiä työmarkkinoiden ylikuumenemisesta. Suomesssa työttömyys on aivan toisella tasolla, ja väestön ripeästä ikääntymisestä johtuen työvoima supistuu lähivuosina.

Rahapolitiikan kiristäminen tarvittaessa voi myös olla haasteellista, koska rahahanojen kiristäminen jälleen kasvattaisi velkamaiden ongelmia. EKP voi olla tilanteessa, jossa sen täytyy valita inflaatiotavoitteen ja velkamaiden rahoituksen turvaamisen välillä. Periaatteessa tämän pitäisi olla EKP:lle helppo valinta: EKP:n rahapolitiikan ainoa tavoite on hintavakaus. Tulevaisuus näyttää pitääkö EKP edelleen tiukasti periaatteistaan kiinni.