Hyvinvoinnin mittaamisesta

Useimmat suomalaiset puolueet ovat eilisen Helsingin Sanomien mukaan yhtä mieltä hyvinvoinnin mittaamisesta. Ne haluavat bruttokansantuotteen rinnalle muita mittareita, jotka ottavat huomioon onnellisuuden, luonnon ja monia muita ei-taloudellisia asioita. Suosikkimittari Arkadianmäellä tällä hetkellä on Genuine Progress Indicator GPI, joka mittaa aitoa taloudellista kehitystä. Mitä se aitous sitten onkaan, sitä ei tiedä kukaan. Se tosin tiedetään, että GP indikaattorissa painotetaan tulonjakoa, joten on sanomattakin selvää, että Suomi tulee löytymään kärkisijoilta niissä karkeloissa, joissa tällä mittarilla kisataan.

Ajatus tulonjaon vaikutuksista kulkee Osmo Soininvaaraa lainatakseni seuraavasti: ”Sitä onnellisimpia ihmiset ovat, mitä tasaisempi on tulonjako.” Eli siis? Tämän täytyy tarkoittaa, että Suomessa ollaan siis onnellisempia kuin oikeastaan missään muualla maailmassa. Ja onhan minulle kerrottu useasti, että on lottovoitto syntyä Suomeen ja siihen on minun helppo yhtyä.

Mutta nyt ei olekaan kysymys Suomeen syntymisestä vaan onnellisuudesta. Arvioin asiaa vain niiden maiden osalta, joista uskon ymmärtäväni jotain. Laitan ymmärtämisen rajaksi yhden vuoden tutustumisen kyseiseen maahan. Yli vuoden olen viettänyt aikaa Suomen lisäksi vain Yhdysvalloissa, Ranskassa, Espanjassa ja Alpeilla. Koskaan ei ole minulle tullut mieleenkään, että amerikkalaiset, ranskalaiset, espanjalaiset, sveitsiläiset tai tirolilaiset olisivat onnettomampia kuin suomalaiset.

Suomi on monella tapaa maailman hienoin maa mutta ei siellä maailman onnellisin kansa asu. Tai sitten olemme mestareita kätkemään onnemme. Miten se menikään: kel onni on se onnen…

P.S. Jos aihe kiinnostaa, niin lue mitä kirjoitin 18.8.2010