Hyvä aika investoida, vaikkapa lainarahalla

Roger Wessman

USA:n entinen valtiovarainministeri Lawrence Summers herätti kesäkuussa huomiota kehottamalla Financial Timesissa julkaistussa kirjoituksessa valtioita hyödyntämään alhaisia korkoja ottamalla enemmän velkaa. Jos rahoja käytettäisiin investointeihin, joiden tuotto ylittäisi lainojen koron, ei se ainoastaan elvyttäisi taloutta, vaan parantaisi myös valtioiden luottokelpoisuutta, Summers järkeili. Lainanotolla rahoitetuilla investoinneilla on kuitenkin riskinsä niiden ehkä vääristäessä talouden rakennetta kestämättömällä tavalla. Pikemminkin maailmassa on tällä hetkellä puutetta yksityisestä lainanottohalukkuudesta ja investoinneista.

Summersin kehotus perustuu yksinkertaisiin perustotuuksiin. Korkojen ollessa alhaisia on hyvä aika ottaa lainaa ja sijoittaa tulevaisuuteen. Kun rahoitusta saa korkoon, joka alittaa inflaation, investointiprojektin toteuttaminen kannattaa, jos se tuottaa edes jotain reaalista lisäarvoa. Sijoitusten tuotot riittävät silloin enemmän kuin hoitamaan sijoituksen rahoittamiseen otettua velkaa. Lainaa ottamalla velanhoitokyky siten itse asiassa paranee pitkällä tähtäimellä. Se, että samalla saadaan rahat pyörimään ja kaivattua vauhtia talouteen, on vain lisähyöty.

Suomessakin elämme nyt poikkeuksellisten matalien korkojen aikaa rahan etsiytyessä euroalueen kriisissä turvallisimmalta tuntuviin maihin. Suomen valtio saa lyhytaikaista lainaa jopa alle nollan korolla, ja kymmenen vuoden lainaa selvästi alle kahden prosentin korolla. Vajaat kaksi prosenttiahan on myös Euroopan keskuspankin inflaatiotavoite, joten valtio saa pitkääkin lainaa reaalikorolla, joka on inflaatiotavoitteen pitäessä nolla. Reaalikorko vajoaa negatiiviseksi, jos esimerkiksi eurokriisistä johtuen euron arvo heikkenee tavoitetta enemmän.

Toki riskinä on, että rahoja ei saada sijoitettua tuottavasti. Nyt on hyvä aika miettiä sellaisten investointien tekemistä, jotka ennen pitkää ovat edessä, eikä lykätä niitä parempia aikoja odottaen. Jos lähdetään vimmatusti etsimään uusia investointikohteita, hyvät ideat kuitenkin helposti loppuvat kesken. Lainan takaisinmaksuhetkellä toivottuja tuottoja ei olekaan.

Summersin kehotusta ei siten ole syytä rajoittaa julkiseen velanottoon. Länsimaiden yleisenä haasteena on saada raha, joka nyt tulvii (turvallisten maiden) valtionlainoihin ja talletuksiin keskuspankissa, siirrettyä yksityisiin investointeihin. Alhaisilla talletus- ja lainakoroilla yksityisiäkin yrittäjiä ja kotitalouksia kannustetaan nyt investoimaan.

Kotimaisen luottokuplan riskiä voidaan välttää sijoittamalla Espanjaan?
Koko kansantaloudelle voimakas kotimainen investointibuumi olisi riski, vaikka yksittäiset investoinnit olisivat kannattavia. Niin kauan, kun halpa lainaraha estää esimerkiksi rakentamista romahtamasta, sillä on selkeästi taloutta vakauttava vaikutus. Ongelmallisempaa on, jos alhaiset korot nostavat rakentamisen kestämättömälle tasolle. Työvoima ja muut talouden voimavarat kanavoituvat lainarahalla rahoitettuihin investointiprojekteihin, syrjäyttäen vientiin suuntautuvan tuotannon. Investointibuumin päättyessä Suomi olisi samassa tilanteessa kuin kriisimaat nyt: investointiprojekteista vapautuvalle työvoimalle pitäisi nopeasti löytää työtä vientiyrityksistä, ettei talous vajoa taantumaan.

Tilapäisen investointibuumin ongelmat ovat pienempiä, jos investoinneilla kehitetään vientituotantoa. Lainarahalla rahoitettujen investointiprojektien valmistuessa niiden luoma vienti korvaa luontevasti investointien hiipumisen jättämän aukon.

Myös Suomen talouden rakenteiden vääristymiseltä vältytään, jos lainarahaa käytetään ostoihin ulkomailta. Mikäli alhaiset korot saisivat suomalaiset innostumaan esimerkiksi asuntojen ostosta, ei välttämättä olisi Suomen talouden kannalta (puhumattakaan koko euroalueen vakaudesta) huono asia, jos asunto ostettaisiinkin Espanjasta, missä asuntoja on nyt myynnissä yhä halvemmalla. Suomalaisten säästöthän kanavoituvat joka tapauksessa tänä päivänä Espanjaan, kun suomalaiset pankit tallettavat ylijäämärahansa nollakorolla Euroopan keskuspankkiin, joka puolestaan lainaa rahoja espanjalaisille pankeille 0,75 prosentin korolla.