Euribor-velallisella ei syytä huoleen libor-kohusta

Iso-Britanniassa noussut kohu libor-viitekoron vääristelystä on herättänyt kysymyksiä siitä, kuinka luotettava euroalueen vastaava viitekorko, euribor on? Euriborin suora manipulointi on hankalaa. Mittareina rahamarkkinoiden päivittäisestä tilasta ja euroalueen pankkien keskimääräisistä rahoituskuluista euribor-korot ovat puutteellisia. Velalliselle, jonka velan korko on sidottu euriboriin, tämä tarkoittaa sitä, että korot ovat olleet alhaisempia ja heiluneet vähemmän.

Brittiläinen Barclays-pankki on myöntänyt osallistuneensa liborien vääristelyyn kahdessa yhteydessä. Yksittäiset työntekijät, joilla on ollut liboreihin sidottuja positiota, ovat halunneet nostaa positioiden arvoa vaikuttamalla liboreihin. Lisäksi finanssikriisin aikana Barclays antoi tietoisesti liian alhaisia korko-arvioita, jotta korkeat korot eivät herättäisi huolia pankin rahoitusongelmista.

Libor- ja euribor-korot perustuvat pankkien antamiin arvioihin pankkien rahoituksestaan maksamista koroista. Helppoa viitekorkojen manipulointi ei ole. Euriborien kohdalla esimerkiksi jätetään kuusi alhaisinta ja korkeinta noteerausta pois. Eli jos muut pankit antavat oikean arvion, väärän noteerauksen antaneen pankin noteerausta ei oteta huomioon. Korkojen selkeäksi manipuloimiseksi tarvitaan sitten vähintään seitsemän pankkia. Silloinkin vaikutus on vielä pieni, koska korko lasketaan keskiarvona yli kolmestakymmenestä hyväksytystä noteerauksesta. Libor-korkojen kohdalla manipulointi on tosin ollut hivenen helpompaa, koska libor-pankkeja on vähemmän.

Finanssikriisin aikana kaikilla pankeilla oli samanlainen motivaatio ilmoittaa todellista alempia korkoja antaakseen kuvan, että niillä ei ole ongelmia rahoituksensa saannissa. Tällöin on helpompi nähdä, että libor-korkoa todellakin oli vääristelty. Euriborin kohdalla paineet tähän olivat pienemmät, koska pankkeja pyydetään arvioimaan parhaimpien pankkien yleisesti maksamia korkoja, eikä omia rahoituskulujaan, kuten liborin kohdalla.

Euribor-korkojen määritteleminen ennen finanssikriisiä oli varsin suoraviivaista, kun kaikki pankit saivat rahoitusta suurin piirtein samoilla koroilla. Finanssikriisin jälkeen pankkien väliset korkoerot ovat kasvaneet, ja markkinatasojen määritteleminen on hankalaa. Heikommat pankit saavat rahoitusta EKP:lta, sillä ne eivät saa sitä enää ollenkaan markkinoilta. Tämän seurauksena euribor-korot eivät heijasta sitä, millä koroilla ne hypoteettisesti saisivat markkinarahoitusta. Tämän myötä on korostunut, että euribor heijastaa todellakin parhaimpien pankkien maksamia korkoja.

Euribor-korot heiluvat selvästi vähemmän kuin suoria markkinanoteerauksia heijastavat korot, kuten esimerkiksi pankkien joukkolainojen korot. Tämä ei kuitenkaan todista sitä, että korot olisivat vääristeltyjä. Pankkien joukkolainojen korot määräytyvät päivittäin jälkimarkkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Pankkien maksamat sijoitustodistuskorot eivät reagoi yhtä herkästi. Hyvinä päivinä pankit ottavat enemmän lainaa ja heikkoina päivinä vähemmän, mikä pitää korot suhteellisen vakaina. Jos haluaa seurata markkinoiden tunnelmia, esimerkiksi rahoituslaitosten pitkien lainojen korot ovat parempi mittari kuin hitaasti muuttuvat euribor-korot.

Siltä osin kun viitekorkoja finanssikriisin aikana pidettiin liian alhaisina, pankit todennäköisimmin kärsivät tästä ennemmin kuin hyötyivät. Selkeät voittajat olivat ne velalliset, joiden lainojen viitekorot olivat sidottuja liboriin ja joista pankit siten saivat vähemmän korkotuottoa. Toisaalta vaihtuvakorkoisiin joukkolainoihin sijoittaneet olisivat hävinneet.

Libor-korkoihin on myös sidottu korkojohdannaisia. Lähtökohtaisesti näillä johdannaisilla on haluttu suojata esimerkiksi libor-sidonnaisten velkojen korkokuluja. Näissä tapauksissa nettovaikutus viitekorkojen vääristelystä on nolla. Koronmaksuja suojaavasta johdannaisesta on tullut enemmän tappiota, mutta toisaalta velan korkokulut ovat olleet vastaavasti pienempiä.

Euribor -korkojen kehitys tasaisempi kuin markkinakorkojen