Espanjan korot jälleen lähellä 7 prosentin maagista rajaa

Roger Wessman

Espanjan 10-vuotisten valtiolainojen korot ovat alkuviikolla nousset lähelle 7 prosentin korkotasoa, jota pidetään usein kriittisenä rajana. 7 prosentin ylittämisen jälkeen valtio ei voi enää hakea markkinoilta rahoitusta. Varsinaista syytä tuohon 7 prosentin maagiseen rajaan ei kuitenkaan ole. Mitä korkeampi korkotaso on, sitä enemmän korkorasitus painaa julkista taloutta. Korkotaso lyö läpi valtiontalouteen varsin hitaasti, joten ainakin jonkin aikaa on mahdollista elää korkeammallakin korkotasolla. Pidemmällä tähtäimellä alempikin korkotaso voi olla taloudelle liikaa. Toki jos sijoittajat uskovat 7 prosentin rajan olevan ratkaiseva, voi se toteuttaa itseään sijoittajien panikoidessa rajan ylittäessä.

Tausta käsitykselle seitsemän prosentin rajasta on se, etteivät Kreikka, Portugali tai Irlanti tuon rajan ylityttyä enää hakeneet markkinoilta rahoitusta vaan turvautuivat hätäpakettiin. Logiikka tämän taustalla oli se, että tukirahoituksen kustannus alun perin oli hivenen seitsemän prosentin alapuolella, joten tämän tason ylittyessä tukirahoitus oli halvempaa kuin lainanotto markkinoilta.

Viime syksynä Italia kuitenkin haki markkinoilta rahoitusta yli seitsemän prosentin korolla uhmaten seitsemän prosentin magiaa. Tukirahoituksen ehtoja on myös muutettu siten, että tukirahoitusta annetaan nyt halvemmalla. Jo nyt tukirahoitukseen turvautuminen selkeästi alentaisi Italian ja Espanjan rahoituskustannuksia. Kynnyksenä on lähinnä huoli talouspoliittisen itsenäisyyden menettämisestä sekä perusteltu epäily siitä, riittääkö halukkuus näiden maiden tukemiseen samoilla ehdoilla pienempien kriisimaiden kanssa.

Ongelmat eivät tietysti mitenkään maagisesti räjähdä korkojen noustessa yli seitsemän prosentin. Jos valtionvelka on (kuten Espanjassa pian) noin 80 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT:stä) prosenttiyksikön korkojen nousu nostaa valtion menoja ja kasvattaa vajetta 0,8 prosentilla BKT:stä.

Usein kestävyyden rajana mainitaan, että korkotaso ei saa ylittää nimellistä BKT-kasvua. Jos oletetaan, että pitkällä tähtäimellä euromaiden talouden kasvu olisi kaksi prosenttia ja inflaatiotavoite noin kaksi prosenttia, kestävä korkotaso olisi neljä prosenttia. Korkojen alittaessa tämän rajan velkaantuneisuusaste pysyy kurissa vaikkei velkoja hoidettaisi. Vaikka siis otettaisiin lisää lainaa rahoittamaan korkomaksuja, velka kasvaa hitaammin kuin talous ja velkaantuneisuusaste laske. Tämän kestävyysrajan alittuessa velkaantuneisuus ei siten ole suuri ongelma. Korkojen ylittäessä tämän rajan velka-asteen vakauttaminen vaatii, että rajan ylittävät korkomenot maksetaan valtion tuloista. Eli jos korkotaso on 6 prosenttia, nimelliskasvu 4 prosenttia, velka 80 prosenttia BKT:stä niin 1,6 prosenttia BKT:stä pitää käyttää korkojen maksuun velkaantuneisuusasteen vakauttamiseksi.

Valtioiden korkorasitus ei kuitenkaan heilu päivä päivältä markkinakorkojen mukana. Valtioiden velanotto rakentuu valtaosin pitkäaikaisista kiinteäkorkoisista lainoista. Korkojen nousu alkaa vaikuttaa vain siltä osin, kun valtio ottaa uutta lainaa. Korkorasitus nousee siten varsin hitaasti, joten ei ole katastrofi vaikka korot jonkun aikaa olisivatkin korkeita. Espanjan valtionvelan korko on tällä hetkellä vain runsaat 4 prosenttia.

Siten euroalueen päättäjien ei välittömästi tarvitse ryhtyä toimiin, vaikka Espanjan valtiolainojen korot vielä nousevat. He voivat sen sijaan toivoa, että Espanjan pankkien pääomitusten ja Kreikan vaalien jälkeen korot maltillistuvat. Espanjan valtio on jo rahoittanut tämän vuoden rahoitustarpeensa, eli loppuvuonna täytyy lähinnä jälleenrahoittaa erääntyviä lainoja. Lainatarve loppuvuonna on siis pieni. Riskinä toki on, että markkinoilla paniikki ruokkii itseään. Kun kestämättömänä pidetty raja ylitetään saattavat viimeisimmätkin sijoittajat heittää pyyhkeen kehään, jolloin korkojen nousu kiihtyy. Edessä on kuuma kesä.

Lisää Espanjan tukipaketista ja muista ajankohtaisista asioista viimeisessä Navigaattorissa.