Espanja horjuu, mutta tuskin kaatuu

Huoli euroalueen tilasta on jälleen kasvanut, kun katseet ovat kääntyneet Espanjan ongelmiin tasapainottaa talouttaan. Espanjasta on helppo löytää syytä huoleen: julkisen talouden alijäämä on pysynyt tavoitteitakin korkeampana, työttömyys on yli 20 prosenttia ja nousussa, kiinteistöjen hinnat tippuvat edelleen ja espanjalaiset pankit ovat riippuvaisia Euroopan keskuspankin (EKP:n) luotonannosta.

Huolet ovat saaneet Espanjan valtionlainojen korot jälleen kääntymään nousuun. Haasteita riittää, mutta tilanne ei ole toivoton. EKP:n toimien avulla Espanjan valtion ja pankkien rahoitustilanne on nyt selkeästi parempi kuin syksyllä. Vyönkiristys on jo ehtinyt varsin pitkälle, eikä pohja taloudessa enää ole välttämättä kovin kaukana.

Kysymys ei enää ole siitä, pärjääkö Espanja ilman tukea. Espanjan valtio on jo viime syksystä lähtien ollut tukirahoituksen varassa. Ensin EKP osti suoraan maan valtionlainoja ja sen jälkeen se rahoitti kolmen vuoden lainoilla pankkien valtionlainaostoja.

Espanjan valtion ja pankkien rahoitustilanne on nyt selkeästi parempi kuin syksyllä. Valtio on EKP:n lainanannon tukeman kysynnän avulla rahoittanut jo koko tämän vuoden nettorahoitustarpeen. Loppuvuonna täytyy ”ainoastaan” jälleenrahoittaa erääntyviä lainoja. Etenkin Espanjan lyhyempien valtionlainojen korot ovat nyt alempia kuin syksyllä. Siten EKP:llä ei ole vielä pakottavaa tarvetta uusiin tukiostoihin.

Espanjan pankkien rahoitustilanne on myös kohentunut tukitoimista. Maaliskuussa pankkien lainanotto EKP:lta lähes tuplaantui 316 miljardiin euroon. Pankit hyödynsivät kolmen vuoden rahoitusoperaatiota turvatakseen rahoitustaan ja rahoittaakseen valtionlaina-ostojaan. Kuukauden lopussa pankeilla oli 89 miljardia tallennettuna keskuspankkiin, eli pankeilla on iso puskuri rahoitushäiriöiden varalta.

Espanjan talouden alijäämä supistunut jo reippaasti
Pelkkä tukirahoitus ei kuitenkaan riitä. Kestävä ratkaisu vaatii sen, että tulot ja menot laitetaan tasapainoon. Tältäkin osin merkittävää edistystä on tapahtunut. Talouden velkaantumisvauhti on rajusti hidastunut. Espanjan ongelman taustalla ei ole holtittomasti hoidettu julkinen talous, vaan kiinteistökupla ja siihen liittyvä yksityinen velkaantuminen. Yksityisen sektorin maksaessa nyt velkoja takaisin on vaihtotasealijäämä jo supistunut varsin pieneksi. (Vaihtotaseen tärkeydestä tasapainomittarina enemmän tässä).

Vyönkiristystä ei enää tarvita kovin paljon, jotta vaihtotase saadaan tasapainoon eli katkaisemaan talouden velkaantumiskierteen. Espanjan velkaongelma näyttää siten olevan hallittavissa. Yksityisen sektorin velanotto näyttää yhä hidastuvan, kun viimeinenkin ilma on lähtemässä kiinteistökuplasta. Hallitus on ryhtynyt toimiin mm. saadakseen aluehallinnon kuriin. Viime vuoden tavoitettua suurempi julkinen alijäämä johtui pitkälti aluehallinnon budjettiylityksistä. Näillä näkymin velkaantumiskierre on pian katkaistu.

Toki vaikka vaihtotase saavuttaa tasapainon, julkisella sektorilla on edelleen suuri alijäämä. Tärkeintä on kuitenkin muiden euromaiden näkökulmasta vaihtotaseen tasapaino, että espanjalaiset eivät enää tarvitse luottoa muilta mailta elääkseen yli varojen. Se, että ulkomainen velka siirtyy yksityiseltä sektorilta julkiselle, on velan kestävyyden kannalta toisarvoinen tekijä.

Vyönkiristyksen seurauksena luotu valtava työttömyys jää toki ongelmaksi vuosikausiksi. Tähän ongelmaan ei ole mitään helppoa ratkaisua. Toisaalta se on myös mahdollisuus. Jos ja kun työttömiä saadaan kanavoitua tuottavaan työhön, voi Espanjan talouden tilanne parantua merkittävästi.

Vaihtotase jo lähes saavuttanut tasapainon yksityisen sektorin säästäessä