Asuntojen kysyntä murroksessa

Viralliset väestöennusteet ovat johdonmukaisesti aliarvioineet Suomen väkiluvun kehityksen. Meitä on jatkuvasti ollut enemmän kuin olemme osanneet ennakoida. Ei ole ihme, että oikeanlaisista ja oikean hintaisista asunnoista oikeissa paikoissa tuntuu olevan jatkuvasti pulaa.

Neljä vuosikymmentä sitten arvioitiin, että vuonna 2000 suomalaisia on 4,5 miljoonaa. Vuosituhannen vaihteessa meitä olikin 5,2 miljoonaa. Kaksikymmentä vuotta sitten odotettiin, että vuonna 2012 suomalaisia on 5 miljoonaa. Tämän vuoden helmikuun lopussa meitä oli kuitenkin jo 5,4 miljoonaa.

Vuonna 2004 uumoiltiin, että Suomen asukasmäärä kääntyy laskuun jo 2020-luvulla. Nämä samat väestöennusteet ovat olleet perustana, kun päättäjät ovat miettineet, miten kaavoitus ja asuntotuotanto pitkällä aikavälillä ratkaistaan ja mitoitetaan. Laskelmia on käytetty perustana myös suunniteltaessa koulutuksen, terveydenhuollon ja liikenteen järjestämistä, jotta yhteiskunnan rattaat pyörivät mahdollisimman hyvin.

Vaikka tuoreimpaan väestöennusteeseen ei täysin luottaisikaan, näyttää ilmeiseltä, että asuntomarkkinat muuttuvat rajusti seuraavien vuosikymmenten aikana. Suomalaisten määrän ennakoidaan kasvavan tasaisesti ja lähestyvän kuutta miljoonaa vuonna 2040. Vajaan kolmen vuosikymmenen kuluessa pitäisi siis löytyä koti 600 000 uudelle suomalaiselle. Mutta mitä pitäisi rakentaa ja minne?

65-vuotiaiden ja sitä vanhempien määrä kohoaa huimasti. Näitä varttuneempia kansalaisia oli vuoden 2011 lopussa 18 prosenttia väestöstä. Vuoteen 2030 mennessä heidän lukumääränsä arvioidaan lisääntyvän runsaalla puolella miljoonalla ja yltävän yli neljäsosaan koko väestöstä. Alle 65-vuotiaiden määrään ei odoteta merkittäviä muutoksia, mutta heidän suhteellinen osuutensa väestöstä pienenee.

Väestön ikärakenne muuttaa asumistarpeita. Tulevina vuosikymmeninä on enemmän kysyntää asunnoille, joissa pienet kotitaloudet haluavat asua. Yhden tai kahden hengen kotitalouksien osuus kaikista kotitalouksista on kasvanut joka vuosi jo ainakin 25 vuoden ajan. Nyt tuo osuus on lähes 75 prosenttia – kyllä vain, kolme neljästä. Väestön ikääntyessä se vielä kasvaa. Yksin asuvia on entistä enemmän myös muissa kuin vanhimmissa ikäluokissa.

Uudisrakentamisen tarve on suuri, kun lisäksi asuntokanta vanhenee ja osa siitä sijaitsee väärässä paikassa. Syrjäkylät ja maalaistalot autioituvat, mutta keskustat kasvavat, myös muuttotappiokunnissa. Eläkeläiset ovat aikaisempaa varakkaampia ja terveempiä, harrastavat paljon ja haluavat luultavasti jatkossakin asua mukavasti lähellä palveluita. Näyttää siis siltä, että taajamiin tarvitaan ainakin paljon uusia 2−4 huoneen asuntoja.