2 000 miljardin luottohanojen kiristys?

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) julkaisi viime viikolla arvion, jonka mukaan euroalueen pankit supistavat tasettaan ensi vuoden loppuun mennessä 2000 miljardilla eurolla. Pankit yrittävät viranomaisten vahvalla kannustuksella täten vähentää riskinottoaan. Pankkien vähentynyt riskinottohalukkuus, ja siten heikkenevä luotonanto, jarruttavat selkeästi euroalueen talouden aktiviteettia lähivuosina. Onneksi pahin tästä johtuva pudotus talouden aktiviteetissa on todennäköisesti takanapäin, valuuttarahaston julkaisemista luvuista huolimatta.

Ei ole mikään ihme, että euroalueen pankit aikovat supistaa tasettaan, vaikka EKP on lainannut pankeille ennätysmäärän rahaa halvalla. Ensi sijassa EKP:n rahoitusta ovat ottaneet vastaan pankit, joilla viime syksyllä oli euroalueen kriisin kärjistyessä vaikeuksia rahoittaa itseään markkinoilta. Ne käyttävät nyt rahat korvaamaan muuta rahoitusta taseessaan. Niiden täytyy kuitenkin varautua siihen, että EKP:n tukirahoitus aikanaan loppuu, jolloin tasetta supistamalla vapautetaan varoja lainojen takaisinmaksuun. (Siitä miten EKP:n toimet vaikuttavat olen kirjoittanut muun muassa tässä).

Muutkin pankit sopeutuvat uuteen toimintaympäristöön, jossa viranomaiset muun muassa vaativat pankeilta enemmän pääomaa suhteessa lainakantaan. Tarkastelun alla on myös muun muassa pankkien riippuvuus ns. markkinarahoituksesta (eli muusta rahoituksesta kuin omilta asiakkailta tulevista talletuksista). Pankit, joilla on paljon markkinaehtoista rahoitusta, ovat paineessa supistaa tasettaan vähentääkseen riippuvuuttaan.

Luotonannon selkeä hidastuminen jarruttaa jälleen talouskasvua

Suurin osa pankkien suunnittelemasta taseiden supistuksesta ei kuitenkaan tapahtuisi lainantoa supistamalla. Ensi sijassa pankit pyrkivät myymään omaisuuttaan toisille sijoittajille. ”Vain” neljäsosa taseiden supistumisesta tulisi lainanannon supistumisesta. Tämä supistaisi IMF:n arvioiden mukaan luotonantoa kahdessa vuodessa 1.7 prosentilla.

Luotonannon supistuminen jarruttaa selkeästi talouskasvua. Lainarahalla ostetaan vähemmän tavaroita ja palveluita. IMF:n arvioima kehitys on jo vauhdissa. Luottokannan kasvu hyytyi jo viime vuonna painaen euroalueen taantumaan. Viime vuoden syyskuusta euroalueen pankkien luottokanta on jo tippunut viidessä kuukaudessa 0,7 prosenttia, eli 1,7 prosentin vuosivauhtia. Tällä vauhdilla jatkaen luottokanta tippuisi tuplasti enemmän, kuin mitä IMF arvioi. Eli jotta IMF:n arvio toteutuisi, luotonannon pitäisi itse asiassa hivenen piristyä viime kuukausien vauhdista, ja siten antaa aavistuksen tukea talouskasvulle.

IMF:n arviot ovat tietysti epävarmoja, mutta on syytä uskoa, että pahin negatiivinen vaikutus luottohanojen kiristymisestä on jo takanapäin. Luotonanto on euroalueella jo niin heikkoa, että se tuskin tästä enää voi kovin paljon heikentyä. Siten luotonannon supistumisen talouskasvua jarruttava vaikutus hiljalleen hellittää, tukien näkemystämme talouskasvun lievästä piristymisestä. Mitään suurta vetoapua ei kuitenkaan luotonannon kasvusta ole syytä euroalueella odottaa.