Ajatus pankkiunionista on hyvä – vaikeita kysymyksiä edelleen ratkaisematta

EU-komissio esitteli keskiviikkona 12. syyskuuta ehdotuksensa eurooppalaisia pankkeja koskevasta pankkiunionista. Nordean konsernijohtaja Christian Clausen toteaa, että ajatus pankkiunionista on sinänsä hyvä. Hän korostaa kuitenkin, että yhtenäinen sääntely on tällaisen pankkiunionin keskeinen edellytys.

Christian Clausen

- Ajatus maiden rajat ylittävän valvonnan ja yhteistyön lisäämisestä on erittäin tervetullut. Pankkiunioni edellyttää kuitenkin kaikkia Euroopan pankkeja koskevaa yhtenäistä sääntelyä. Samoin tarvitaan yhtenäinen prosessi kriisipankkien hoitoon. Näiden keskeisten asioiden pitää muodostaa pankkiunionin perusta, Christian Clausen sanoo.

EU-komission ehdotuksen mukaan Euroopan keskuspankki EKP saisi valtuuden valvoa kaikkia noin kuutta tuhatta euroalueella toimivaa pankkia vuoden 2014 alusta lähtien. Yhtenäistä valvontaa aletaan kuitenkin toteuttaa jo vuoden 2013 tammikuussa, kun EKP alkaa valvoa valitsemiaan pankkeja, kuten esimerkiksi niitä pankkeja, joille on annettu taloudellista tukea.

- Nordea on kansainvälinen pankki, jolla on toimintaa sekä euroalueella että sen ulkopuolella. Siksi toiminnan entistä laajempi yhtenäistäminen ja sopimukset, jotka auttavat luomaan yhteiset pelisäännöt kaikille pankeille, ovat Nordean ja muiden vastaavien pankkien kannalta positiivisia päämääriä. Nordean kotipaikka on Ruotsi – joka sijaitsee euroalueen ulkopuolella. Siksi Nordean valvonnasta vastaa todennäköisesti jatkossakin pääasiassa Ruotsin rahoitustarkastus. Nähtäväksi jää, liittyykö Ruotsi rahaunioniin myöhemmin, Christian Clausen toteaa.

Lisäksi on monia muita vaikeita kysymyksiä, jotka on ratkaistava. Näihin kuuluu esimerkiksi se, onko tiukkaa aikataulua mahdollista noudattaa, ja se, miten vastuu jaetaan kansallisten viranomaisten ja EKP:n välillä.

- Yksi haasteellinen kysymys on järjestelmän rahoitus. Kuka maksaa ja kuinka rahoitus jaetaan Euroopan vahvojen ja heikkojen maiden kesken – ja joutuuko Nordea euroalueen ongelmapankkien pelastuspakettien maksajaksi, Christian Clausen pohtii.

- On esitettävä myös perustavaa laatua oleva demokratiaan liittyvä kysymys: ovatko poliitikot valmiit siirtämään vastuun oman maansa pankkikriisin ratkaisusta muille? Jos suuri pankki joutuu vaikeuksiin, onko sen kotimaan hallituksen oltava valmis odottamaan päätöstä Brysselistä tai Frankfurtista sen sijaan, että se toimisi itse taantuman ja työttömyyden kasvun välttämiseksi? Poliitikkojen on nyt otettava kantaa tähän vaikeaan kysymykseen, Christian Clausen sanoo.