Kuinka aktiivisesti sijoittajat päättävät omista sijoituksistaan?

Asiakasaktiivisuus voidaan jakaa kolmeen: itsenäiseen, osallistuvaan ja valtakirjalla vastuun ja velvoitteen pankille antavaan. Jako on silti enemmänkin suuntaa-antava ja teoreettinen.

Lähes puolet asiakkaista haluaa osallistua päätöksentekoon The Boston Consulting Groupin tutkimusten mukaan. Itsenäisesti sijoittaa hiukan yli neljännes, ja niin sanottua valtakirjasijoittamista pitää sopivimpana vaihtoehtona hiukan alle neljännes.

Sijoittajan oman osallistumisen tasoon vaikuttavat monet muuttujat. Elämäntilanne ja mahdollisuus oman ajan käyttämiseen sijoitusasioissa vaikuttavat hyvin merkittävästi siihen, millainen on asiakkaan osallistumisen aste varallisuutensa hoitoon. Harva asiakas kuuluu tiukasti koko elämänsä ajan puhtaasti vain yhteen aiemmin mainituista kategorioista.

- Myös varallisuuden määrä vaikuttaa jonkin verran aktiivisuuteen, mutta se ei ole määräävä tekijä. Koulutustaso vaikuttaa aktiivisuuteen merkittävästi, samoin miltä alalta se on hankittu. Eritoten kaupallisen alan ihmiset ovat keskimäärin kiinnostuneempia sijoittamaan varallisuuttaan itse. Tärkein tekijä itseohjautuvaan sijoittamiseen on kuitenkin kiinnostuneisuus sijoittamiseen yleensä, sanoo Nordean Private Bankingin yksikönjohtaja Jussi Lahti.

Miten suursijoittajat osallistuvat sijoituspäätösten tekemiseen?

Nordea Investment Managementin maajohtaja Timo Penttilä näkee suurten instituutioiden – kuten eläkevakuutusyhtiöiden – sijoittamisessa tällä hetkellä selvän trendin: omien suorien sijoitusten määrä on laskussa ja rahastosijoittamisen suosio vastaavasti selvästi kasvussa.

Timo Penttilä

- Olemme tutkineet omien asiakkaidemme sijoittamiskäyttäytymistä. Tulokset ovat pitkälti samansuuntaisia kuin maailmallakin. Kolmijako itsenäisen, osallistuvan ja valtakirjasijoittamisen välillä menee instituutioiden kohdalla melko tasan, mutta pääsääntöisesti kyse on kuitenkin aina kombinaatioista näiden kolmen tavan välillä. Yleensä isoimmilla instituutiosijoittajilla on enemmän rahastosijoituksia, pienemmillä enemmän valtakirjasijoittamista, mutta poikkeuksiakin luonnollisesti löytyy, Penttilä sanoo.

- Instituutioiden sijoituskäyttäytymisessä meneillään olevaan trendiin on kaksi keskeistä syytä. Ensinnäkin, sijoitusmaailma on muuttunut entistä haasteellisemmaksi, eivätkä omat taidot enää riitä, vaan tarvitaan enemmän resursseja. Toiseksi, rahastot ovat hallinnollisesti helppoja. Toisin kuin suorissa osakesijoituksissa ja joukkovelkakirjalainoissa, rahastosijoittamisessa on vähemmän paperityötä, eli kirjanpitoa ja verotuksellisia asioita.

Penttilän mukaan sijoittamisesta on tullut entistä vaativampaa, koska talousmaailma on yhä ennalta-arvaamattomampi ja haastavampi. Hänen mukaansa sijoituspäätösten tekeminen on vaikeutunut, vaikka samalla markkinoiden muutoksiin pitäisi reagoida aiempaa nopeammin ja päättäväisemmin.

- Maailmantalouden myllerrykset finanssikriiseineen ja eurohaasteineen ovat vahvistaneet sijoittamisen asiantuntijoiden kysyntää, sillä oikeiden ja oikea-aikaisten päätösten tärkeys korostuu entisestään.

Varallisuudenhoitoa yksilöllisiin tarpeisiin
Yksityishenkilöiden varallisuudenhoitopalvelua kutsutaan yleensä Private Banking – tai yksityispankkipalveluksi. Myös institutionaaliset asiakkaat, eli yritys- ja yhteisöasiakkaat voivat tarvita omaisuudellensa hoitajaa. Tällöin puhutaan instituutiovarainhoidosta.

Omaisuudenhoito ammattilaisineen astuu kuvaan, kun varallisuus kasvaa eikä oma into tai aika riitä sen hoitamiseen. Kun hoidettavan omaisuuden määrä kasvaa, tarvitaan myös monipuolisempia palveluita. Nordean varallisuudenhoitopalveluiden vahva kokemus, ammattitaito ja eri alojen asiantuntijat auttavat asiakkaan omaisuuteen liittyvissä mutkikkaissakin taloudellisissa ja juridisissa haasteissa sekä antavat vankan pohjan onnistua markkinoiden eri tilanteissa.